loppulaulu

Ateena oli kiva, kiireinen, kaunis ja täynnä hyvää ruokaa. Kaupunkilomaksi meidän retkue oli hieman liian pitkä, tai matkaopaskirjamme oli hieman liian suppea kertomaan kaupungin ulkopuolen ihanuuksista. Meidän olisi ennen reissua täytynyt ottaa enemmän selvää siitä, mihin kaupungista kannattaa karata ainakin yhdeksi päiväksi. Mutta jälkeenpäinhän on helppo viisastella, ja toisaalta sama aika Roomassa olisi hujahtanut vasta omaan kotikortteliin tutustellessa.

Akropolis oli myös yllätys, se todellakin hallitsee koko keskustan kaupunkikuvaa. Temppelin rauniot ovat suorastaan majesteetilliset iltavalaistuksessaan ja saavat poloisen pikkupartikkelin ihmettelemään omaa pienuuttaan ja mitättömyyttään tässä maailmassa.

Liikenne oli Välimeren tyyliin aika hurjaa, mutta siitä selviää hengissä jos pää kääntyy olkapäillä 360 astetta ja omaa pettämättömän kuudennen aistin. Autonvuokraaminen tuossa kylässä olisi ollut jokseenkin tarpeetonta, koska koko loma olisi kulunut parkkipaikkaa etsiessä.

Mihinkään hankaluuksiin emme törmänneet, iltaisin ravintoloissa katukauppiaat voivat olla hetkittäin rasittavia, mutta yleensä tarjoilijat toimittavat heidät pois. Koko reissun aikana näimme yhden selvästi humalaisen ihmisen kadulla, mutta muuten alkoholin suurkuluttajat puuttuivat katukuvasta. Kerjäläisiä oli jonkun verran, mutta turistikauden ulkopuolella liikkuessa sekin oli varmaan vähän lievempää.

Joka paikassa pärjäsi englannilla, aivan pienimmistä laitakaupungin kioskeista lähtien. Tv-ohjelmia ei ole ylipuhuttu kreikaksi, joten se on liene yksi syy siihen, että väki taitoi englannin kielen. Ruoka oli yksikertaista ja julmetun hyvää. Kolmen ruokalajin illallinen viineineen maksoi keskimäärin 40-50 euroa, ja sen jälkeen oli tarvetta rullatuolille ja lämpimälle vuoteelle.

Minä pidin Ateenasta jopa hieman enemmän kuin Italian kaupungeista. Koska kuitenkin matkoilla yleensä minä hoidan puhumisen niin natiivien kielitaito oli mainio juttu.