Aamiaisen jälkeen lähdimme etsimään Kolonakin eliittishoppailu-kaupunginosaa, löysimme itsemme jälleen kerran Monastirakin aukiolta, eli täysin vastapäisestä suunnasta. Kylläpä ei muuten ihmetytä laisinkaan. Metrot onneksi harvemmin eksyvät reitiltä, joten sen kyydissä pääsimme jo hieman varmemmin Kolonakialle.
Tämän retken missio on Akropolis-kukkulan ohella ollut hommata rouvalle kultainen Kristoforos-pyhimys kaulaan. Pyhä Kristoforos/Kristofer on matkantekijöiden ja autoilijoiden suojelija, ja me todellakin tarvimme häntä molemmissa toiminnoissamme, vaikka ortodoksisuus ei muuten liipaisekaan läheltä sydäntä. Metro on osoittautunut kelpo kulkuvälineeksi eksymään taipuvaisille kulkijoille, ehkä jonakin päivänä ostamme Pyhän TomTomin kaulaan riippumaan.. Jossain nimeltään epäselväksi jääneessa kaupunginosassa kävimme Ateenan lihasydämessä. Kyseessä oli parinsadan metrin matka, jossa oli pelkkiä lihakauppiaita, ai että niitä tuoksuja joita päätä myöten halkaistu lammas lähettääkään ja lattia joka on eläinrasvoista liukas. Jotenkin tuntuu höpöltä, että kotona on asteentarkkaa se, miten lihaa säilytetään myymälässä ja kuinka tarkasti eläimen pystyy seuraamaan teurastamolle ja vaikka kasvattajalle asti kun kuitenkin miljoonat ihmiset ympäri maailman syövät ravintoloissa ja kotonaan tuota samaa lihaa. Mutta mikäpä minä poloinen olen kertomaan paikalliselle populaatiolle, että tuore liha pitää säilyttää alle kahdessa asteessa vakuumiin pakattuna.
Lounaan virkaa hoiti paikallisesta supermarketista ostettu leipä, juusto ja leikkeleet. Viereisestä paikasta nappasimme ylihinnoitellun punkkupullon ja nautimme ostokset hyvässä seurassa (kahdestaan) omalla terassilla. Siestan jälkeen oli jälleen aika hankkiutua hankaluuksiin, eli lähdettiin käveleskelemään vailla päätä ja häntää, onneksi kuitenkin onni potkaisi ja löysimme paljon Kreikka.net:issä kehuja keränneen Plakan kaupunginosan pikkukauppoineen ja tunnelmallisine ravintoiloineen. Jo oli muuten aikakin, olemme etsineet sitä naapurikaupunginosaa jo aika kauan, ja kuvitelleet sen olevan tuo viereinen sata metriä krääsäliikkeitä ja pari kälyistä tavernaa.
Plakasta ostimme vähän tuliaisia itsellemme, odottamaan sitä aikaa kun on kivitalo ja takkahuone (eli mahdottoman kauas tulevaisuuteen) ja hengailimme väkivaltaisen näköisten tummaveristen piraattilaukkukopioita kauppaavien miesten seassa. Tuo viimeksi mainittu ihmisryhmä on tuttua jo Italian retkueilta, ja yhtä nopeajalkaista porukkaa näyttävät täälläkin olevan poliisin ilmestyttyä katukuvaan.
Illan kruunasi Plakassa nautittu illallinen. Taverna Vizantinon sisäänheittäjä oli sen verran sympaattinen ja tehokas, ettei hänelle mitään voinut. Ja hyvä niin, koska ruoka oli loistavaa, palvelu oli vielä loistavampaa ja ruokailun ohessa saimme seurata ihmisten poimimista ravintolan asiakkaiksi koko rahan edestä! Eli viihdettäkin riitti. Liharuoat olivat niin hyvin tehtyjä, että hampaatonkin olisi voinut niitä popsia, harvoin - jos koskaan - olen saanut noin mureaa lammasta ja Pas kertoi tsatsikin olevan ehdottomasti koko matkan parasta. Annos oli sen verran suuri, että Kat säästeliäänä rouvana nappasi lopun lampaan muovipussiin ja kierrätti lihan eteenpäin matkan varrelta löytyneeseen koiranruokakuppiin. Toivottavasti näille sessuille kelpaa lammas sitruunakastikkeessa. Olimme liikkeellä meidän aikataulun mukaan aika myöhässä illalliselle, eli vasta kahdeksan aikaan. Se aika näytti olevan loistava, koska meidän jälkeen ravintolaan lykkäsi koko ajan uutta populaa niin paljon, että parikymmentä minuuttia myöhemmin vapaita paikkoja ei enää juurikaan ollut.
Nyt kun tähän alueeseen on päässyt hieman kiiinni, olemme tajunneet sen, kuinka mahtavalla paikalla tämä hotelli on. Turistiajan ulkopuolella tämänkään alueen hinnat eivät päätä huimaa, vaikka väkeä näyttää kuitenkin riittävän myös marraskuun puoliväliin ihan kiitettävästi, eli aivan kahden ei tarvi aikaa viettää ja nähtävyyksiä kuvata.
Yötä vasten on mainio hengailla terassilla, katsella Akropoliskukkulaa iltavalaistuksessa ja nauttia viiden tähden Metaxaa, mitä muuta sitä poloinen reissulasse lomaltaan kaipaa? Uudet pohkeet on sitten joulupukin toivelistalla, nämä vanhat vinkuu kävellessä..
Tämän retken missio on Akropolis-kukkulan ohella ollut hommata rouvalle kultainen Kristoforos-pyhimys kaulaan. Pyhä Kristoforos/Kristofer on matkantekijöiden ja autoilijoiden suojelija, ja me todellakin tarvimme häntä molemmissa toiminnoissamme, vaikka ortodoksisuus ei muuten liipaisekaan läheltä sydäntä. Metro on osoittautunut kelpo kulkuvälineeksi eksymään taipuvaisille kulkijoille, ehkä jonakin päivänä ostamme Pyhän TomTomin kaulaan riippumaan.. Jossain nimeltään epäselväksi jääneessa kaupunginosassa kävimme Ateenan lihasydämessä. Kyseessä oli parinsadan metrin matka, jossa oli pelkkiä lihakauppiaita, ai että niitä tuoksuja joita päätä myöten halkaistu lammas lähettääkään ja lattia joka on eläinrasvoista liukas. Jotenkin tuntuu höpöltä, että kotona on asteentarkkaa se, miten lihaa säilytetään myymälässä ja kuinka tarkasti eläimen pystyy seuraamaan teurastamolle ja vaikka kasvattajalle asti kun kuitenkin miljoonat ihmiset ympäri maailman syövät ravintoloissa ja kotonaan tuota samaa lihaa. Mutta mikäpä minä poloinen olen kertomaan paikalliselle populaatiolle, että tuore liha pitää säilyttää alle kahdessa asteessa vakuumiin pakattuna.
Lounaan virkaa hoiti paikallisesta supermarketista ostettu leipä, juusto ja leikkeleet. Viereisestä paikasta nappasimme ylihinnoitellun punkkupullon ja nautimme ostokset hyvässä seurassa (kahdestaan) omalla terassilla. Siestan jälkeen oli jälleen aika hankkiutua hankaluuksiin, eli lähdettiin käveleskelemään vailla päätä ja häntää, onneksi kuitenkin onni potkaisi ja löysimme paljon Kreikka.net:issä kehuja keränneen Plakan kaupunginosan pikkukauppoineen ja tunnelmallisine ravintoiloineen. Jo oli muuten aikakin, olemme etsineet sitä naapurikaupunginosaa jo aika kauan, ja kuvitelleet sen olevan tuo viereinen sata metriä krääsäliikkeitä ja pari kälyistä tavernaa.
Plakasta ostimme vähän tuliaisia itsellemme, odottamaan sitä aikaa kun on kivitalo ja takkahuone (eli mahdottoman kauas tulevaisuuteen) ja hengailimme väkivaltaisen näköisten tummaveristen piraattilaukkukopioita kauppaavien miesten seassa. Tuo viimeksi mainittu ihmisryhmä on tuttua jo Italian retkueilta, ja yhtä nopeajalkaista porukkaa näyttävät täälläkin olevan poliisin ilmestyttyä katukuvaan.
Illan kruunasi Plakassa nautittu illallinen. Taverna Vizantinon sisäänheittäjä oli sen verran sympaattinen ja tehokas, ettei hänelle mitään voinut. Ja hyvä niin, koska ruoka oli loistavaa, palvelu oli vielä loistavampaa ja ruokailun ohessa saimme seurata ihmisten poimimista ravintolan asiakkaiksi koko rahan edestä! Eli viihdettäkin riitti. Liharuoat olivat niin hyvin tehtyjä, että hampaatonkin olisi voinut niitä popsia, harvoin - jos koskaan - olen saanut noin mureaa lammasta ja Pas kertoi tsatsikin olevan ehdottomasti koko matkan parasta. Annos oli sen verran suuri, että Kat säästeliäänä rouvana nappasi lopun lampaan muovipussiin ja kierrätti lihan eteenpäin matkan varrelta löytyneeseen koiranruokakuppiin. Toivottavasti näille sessuille kelpaa lammas sitruunakastikkeessa. Olimme liikkeellä meidän aikataulun mukaan aika myöhässä illalliselle, eli vasta kahdeksan aikaan. Se aika näytti olevan loistava, koska meidän jälkeen ravintolaan lykkäsi koko ajan uutta populaa niin paljon, että parikymmentä minuuttia myöhemmin vapaita paikkoja ei enää juurikaan ollut.
Nyt kun tähän alueeseen on päässyt hieman kiiinni, olemme tajunneet sen, kuinka mahtavalla paikalla tämä hotelli on. Turistiajan ulkopuolella tämänkään alueen hinnat eivät päätä huimaa, vaikka väkeä näyttää kuitenkin riittävän myös marraskuun puoliväliin ihan kiitettävästi, eli aivan kahden ei tarvi aikaa viettää ja nähtävyyksiä kuvata.
Yötä vasten on mainio hengailla terassilla, katsella Akropoliskukkulaa iltavalaistuksessa ja nauttia viiden tähden Metaxaa, mitä muuta sitä poloinen reissulasse lomaltaan kaipaa? Uudet pohkeet on sitten joulupukin toivelistalla, nämä vanhat vinkuu kävellessä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti