Aamu alkoi reippaasti syömällä miehekäs aamupala hotellin ravintolassa. Kunnon ämppäämisen jälkeen oli luonnollista lähteä tuhoamaan juuri ahdettua 4000 kaloria Akropolikselle.
Akropolis oli hieno, kuuma ja vanha. Tähän aikaan vuodesta on hyvin vähän turisteja liikkeellä, joten nähtävyyksien katseleminen on verrattain helppoa, eikä jonoja näytä kertyvän lainkaan. Voinpa kuvitella tuon paikan tuskaisuuden lämpömittarin paukutellessa neljääkymmentä ja turistien määrän kaksisataakertaisena. Joku kumma tuoksu Akropoliksella kuitenkin oli, kukaan muu ei vain näyttänyt huomaavan sitä silkan sonnan hajua.. Olin jossain vaiheessa kiipeilyurakkaa tillustellut koiranpaskaan ja veitikka hengaili mun kengässä. =) Koiria täällä kikkailee aika paljonkin, nämä veikkoset eivät ole kuitenkaan mitenkään erityisen huonovointisen näköisiä tahi muutenkaan saastaisen oloisia elukoita, vaan niillä on lihaa luiden päällä ja pannat kaulassa. Joku enemmän asiasta tietävä saa jonakin päivänä valaista minua siitä, ovatko ne kulkureita vai jonkun omia koiruuksia.
Raunioiden jälkeen pistäydyimme museoon. Pastorin tuuria oli taas se, että oli hänen vuoro tarjota seuraava paikka ja museon pääsymaksu oli tajunnan räjäyttävä 1 euro nupilta. Museossa oli kolmessa kerroksessa Akropolikselta haalittuja patsaita, osa restauroitu ja osa ei, ja ihan mukavat vessat. Rakennuksen lattioiden alla oli kaivauksia, joihin näki lasilattian ansiosta. Toim. huom. tänne ei kannata mennä hame päällä, jos ei välttämättä halua esitellä kalsareitaan muille kävijöille.
Lounaaksi nappasimme kreikkalaisen salaatin katukahvilassa hotellin lähellä, sitten kävimme pikapikaa huoneessa keventämässä vaatetusta - marraskuun puoliväliin tämmönen parinkymmenen asteen lämpö on ihan sopiva ulkoilulämpö - ja hyppäsimme turistibussin kyytiin. Onnikan kyydistä näkyi vaikka ja kuinka paljon sellaisia paikkoja, joihin täytyy vielä palata katselemaan ajan kanssa. Mutta nyt kun tuo kukkula on käyty läpi, meillä ei ole enää mitään "pakollista" tälle matkalle aikataulutettuna.
Siestan jälkeen (lue: pari tuntia unta kuulaan) siivoojan herätettyä meidät "solly solly I´m vely solly, wlong loom" lähdimme etsimään illallispaikkaa. Tarkoituksena oli vain hiippailla tähän lähistölle vaanimaan jotain sopivaa ruokapaikkaa ruokapaikkaa, mutta löysimme vihdoin takaisin kartalle Monastirakin aukiolla tunteroinen myöhemmin. Souvlakit vatsassa oli hyvä heittäytyä metroon ja haalautua takaisin kämpille odottelemaan huomista aamupalaa.
Tämän päivän aikana meidän matkatavarat muuttivat kerrosta ylemmäksi executive-huoneeseen. Edellisestä kämpästä tämä eroaa niinkin rajusti, että parveke on isompi ja huoneessa on hobittien kylpytakit.
Akropolis oli hieno, kuuma ja vanha. Tähän aikaan vuodesta on hyvin vähän turisteja liikkeellä, joten nähtävyyksien katseleminen on verrattain helppoa, eikä jonoja näytä kertyvän lainkaan. Voinpa kuvitella tuon paikan tuskaisuuden lämpömittarin paukutellessa neljääkymmentä ja turistien määrän kaksisataakertaisena. Joku kumma tuoksu Akropoliksella kuitenkin oli, kukaan muu ei vain näyttänyt huomaavan sitä silkan sonnan hajua.. Olin jossain vaiheessa kiipeilyurakkaa tillustellut koiranpaskaan ja veitikka hengaili mun kengässä. =) Koiria täällä kikkailee aika paljonkin, nämä veikkoset eivät ole kuitenkaan mitenkään erityisen huonovointisen näköisiä tahi muutenkaan saastaisen oloisia elukoita, vaan niillä on lihaa luiden päällä ja pannat kaulassa. Joku enemmän asiasta tietävä saa jonakin päivänä valaista minua siitä, ovatko ne kulkureita vai jonkun omia koiruuksia.
Raunioiden jälkeen pistäydyimme museoon. Pastorin tuuria oli taas se, että oli hänen vuoro tarjota seuraava paikka ja museon pääsymaksu oli tajunnan räjäyttävä 1 euro nupilta. Museossa oli kolmessa kerroksessa Akropolikselta haalittuja patsaita, osa restauroitu ja osa ei, ja ihan mukavat vessat. Rakennuksen lattioiden alla oli kaivauksia, joihin näki lasilattian ansiosta. Toim. huom. tänne ei kannata mennä hame päällä, jos ei välttämättä halua esitellä kalsareitaan muille kävijöille.
Lounaaksi nappasimme kreikkalaisen salaatin katukahvilassa hotellin lähellä, sitten kävimme pikapikaa huoneessa keventämässä vaatetusta - marraskuun puoliväliin tämmönen parinkymmenen asteen lämpö on ihan sopiva ulkoilulämpö - ja hyppäsimme turistibussin kyytiin. Onnikan kyydistä näkyi vaikka ja kuinka paljon sellaisia paikkoja, joihin täytyy vielä palata katselemaan ajan kanssa. Mutta nyt kun tuo kukkula on käyty läpi, meillä ei ole enää mitään "pakollista" tälle matkalle aikataulutettuna.
Siestan jälkeen (lue: pari tuntia unta kuulaan) siivoojan herätettyä meidät "solly solly I´m vely solly, wlong loom" lähdimme etsimään illallispaikkaa. Tarkoituksena oli vain hiippailla tähän lähistölle vaanimaan jotain sopivaa ruokapaikkaa ruokapaikkaa, mutta löysimme vihdoin takaisin kartalle Monastirakin aukiolla tunteroinen myöhemmin. Souvlakit vatsassa oli hyvä heittäytyä metroon ja haalautua takaisin kämpille odottelemaan huomista aamupalaa.
Tämän päivän aikana meidän matkatavarat muuttivat kerrosta ylemmäksi executive-huoneeseen. Edellisestä kämpästä tämä eroaa niinkin rajusti, että parveke on isompi ja huoneessa on hobittien kylpytakit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti