viimeisiä viedään

Viimeinen päivä seurasi ohjelmaltaan hyvin paljon edellisiä, ensin kävellään itsemme puhki, sitten napataan pikkuriikkiset päiväunet ja tunnin elpaamisen jälkeen kävellään vähän lisää.

Aamun tuiskeissa hilpaisimme Syntagmalle etsimään paikallista ostoskeskusta vain huomataksemme, että se on Stockmannin alakerta potenssiin kuusi hajujen määrässä. Tuoksuja käytetään hyvinkin löyhäkätisesti kauppojen ala-auloissa ja se on aika tuskallista näille, jotka eivät niin kovin noista parfyymeista välitä.. Mutta kaupat olivat aika jänniä. Kerroksen pinta-ala oli kohtalaisen pieni, mutta määrällisesti kerroksia oli aika monta 6-8. Söimme lounaan Hondos-keskuksen kattoikaffilassa (ainoa asia listalla, joka EI ollut kirjoitettu kreikan kirjaimilla oli club sandwich - varmaankin vaikea arvata, mitä me tohdimme tilata) ja vatsat täynnä oli loistava hetki lähteä käymään Akropoliksen vieressä olevalla kukkulalla. Ensin metrolla Evangelismos-asemalle ja sieltä reippaasti vastamäkeen kävelemään. Kolmannen askeleen jälkeen ajatus ei enää tuntunutkaan niin älykkäältä, ja puolen tunnin päästä hoksasimme kääntyneemme - jälleen kerran - yhdestä risteyksestä väärään suuntaan ja kävelleemme kyseisen kukkulan ohi.

Yhdessä tuumin päätimme, ettei sen kukkulan näkeminen ole niin tärkeää, että sen vuoksi kannattaisi uhrata parisuhde ja toisen ehjät hampaat ja lähdimme hotellille hetkeksi lepäilemään.
Yritimme jo toista kertaa päästä sinne satamaan metrolla, mutta edelleenkin homma ei oikein toiminut meidän kohdallamme, vaan metrolinja oli korjauksen alla tahi muussa remontissa ja matka pysähtyi väliasemalle. Toki satamaan olisi päässyt myös vaihtoehtoisilla kulkuvälineillä, mutta emme tohtineet lähteä seikkailemaan koska takaisinpääsystä ei ollut täyttä varmuutta ja se ikuinen valitus jalkojen parkumisesta jatkui..

Illalla ruokapaikka oli hieman hakusalla. Normaali-iltoina olemme olleet metsästämässä illallista seitsemän korvilla, nyt olimme liikenteessä puoli tuntia myöhemmin ja koko kylä vaikutti autiolta. Vain muutama muu turisti harhaili yhtä eksyneen oloisena pitkin Plakan katuja ja katukauppiaat keräsivät kamojaan, liekö syynä ollut maanantai vai joku muu, se jäi arvoitukseksi. Nälkäkuolema kolkutteli henkitorveen, ennen kuin pääsimme syömään (ainoina asiakkaina!) yhteen ravintolaan Plakassa. Ensimmäistä kertaa tämän matkan aikana menusta löytyi kleftikoa, eli lampaan rosvopaistia, joten uskaltauduimme tilaamaan sitä. Ai että! Pöytään tuotiin folioon ja voipaperiin kääritty, ainakin kilon painoinen köntti läpimureaa lampaanlihaa, fetajuustoa ja perunaa. Mitäpä siihen reissussa rähjääntynyt turistipoloinen voi tehdä, kuin pirauttaa pari onnenkyyneltä ja alkaa leuka väpättäen syömään.

Illan ratoksi istuimme jälleen kerran terassilla, ihailimme Akropolista ja nautimme pari ämpärillistä ouzoa.

Tiistaina puolilta päivin hyppäsimme taksiin joka heitti meidät lentoasemalle, matka maksoi 36 euroa ja oli mielenkiintoinen.. Nopeus kohosi hetkittäin 160 paikkeille kun suhari kiisi pitkin moottoritietä seitsemänkympin rajoitusalueella, mutta näemmä hengissä selvittiin - kaikesta huolimatta.

Tuliaiset on hommattu, matkalaukkujen suomeen pääseminen on korkeamman kädessä, me etenemme 842km/h Skopjen yläpuolella, joten tämäkin retkue alkaa olla lusittu. Budapestin kentällä on kahden tunnin jonottaminen edessä, joten saattaa käydä niin että kävelemme ovesta ulos lentokenttärakennuksesta, kiskomme hartaudella savukkeet ja lähdemme etsimään sisäänkäyntiä uudestaan ja yrittämään jatkolennolle Helsinkiin.