19.11.
Kolme tuntia etuajassa lentokentällä. Edellisten reissujen jonotus-ahdistus-ketutus-ja-angsti ovat opettaneet sen, että Helsingin lentokenttä ei terminaaliuudistuksen jälkeen toimi a) jouhevasti tahi b) nopeasti. Lakon aikaansaamat peruutukset tekivät kuitenkin sen, että pääsimme check in- ja turvatarkastusjuttuihin melkein ilman jonottamista. Mutta olipahan aikaa nauttia aamupalaa the oak barrelissa ja fiilistellä vielä hieman eilistä konserttia. Jenkeistä ostetut stetsonit ovat edelleenkin tiukasti makuuhuoneen kirjahyllyn päällä ja siellä ne tulevat pysymäänkin, lupaan siis julkisesti olla esiintymättä julkisesti cowboy-hattu päässä vastaisuudessakin. Mutta country on hyvää musiikkia ja helppoa kuunnella, sellaista amerikan iskelmää. =) Tämä napa tunnustaa itsensä virallisesti keski-ikääntyneeksi musiikkimakunsa suhteen.
Nyt istumme koneesssa 64 asteen pakkasessa ja 40 minuutin päässä Budapestista. Maisemia tällä lennolla emme ole päässeet ihailemaan, koska minä olen käytävä- ja Pas istuu keskipaikalla. Budapestissa on kahden tunnin odottelu ennen seuraavan lennon lähtemistä, joten siinähän on aikaa vetää nikotiinipurukumia henkeen ja ahdistua tupakointirajoituksista maailman kentillä (sama narina jatkuu blogista toiseen).
Kone rymähti kenttään oikein päin ja suolsi sisältään kuumissaan olevat matkapalleroiset. Täällä kentällä ei muuten ole sitä kaivattua savukoppia, joten normisettiä pukkaa. Ateenassa on sitten niin hillittömän nikotiinintuskat että matkalaukut lentelee ja ihmistä lakoaa edestä kuin heinää.
Kiersimme terminaalin kummatkin kaupat ja nyt on enää reilu tunti istuttava paikoillaan ja tuijotettava apaattisesti eteensä nyrkkiä puristellen. Matkanteon ydin taitaa olla odottaminen. Odotetaan lomaa, odotetaan viimeistä työpäivää, odotetaan kiltisti kentällä että päästään koneeseen, jossa odotetaan perille pääsemistä, odotetaan määränpäässä matkalaukkuja, opasta ja bussia (tai pikaista ryöstetyksi tulemista, kuten me) ja sen jälkeen odotetaan kotiin lähtemistä, lentokentällä odottamista, ja odotetaan erityisen paljon sitä, että pääsee omaan kotiin nukkumaan.
-
Budapestin kenttä osoittautui todella tylsäksi ja tietenkään tupakointi ei ollut sallittua kuin pihalla ja tietenkin se pinnaa hiukan kiristeli. Mutta Malevin koneessa odotteli ylläri, paikkamme olikin melkein businessclass... Penkkeinä siis oli 2 leveää nahkatuolia jalkatiloineen, koska bisnes alueen rajaa oli siirretty muutamalla penkki rivillä eteenpäin, harmiksi palvelu ei ollut kummiskaan businestä.. Tai siis mutta kuitenkin, siinä mahtui oikomaan jalkojaan ja käsiään ja tuo vieressä matkustava tulikiven-reissumallitakka sai hiota ihan rauhassa omassa nahkapenkissään.
Ateenaan päästiin, metroon löydettiin ja - kuten niin monta kertaa aiemminkin - eksyksiinkin ehdittiin. Nousimme pois metrosta Akropolilla, eikä hotellia meinannut kirveelläkään löytyä, vaan samoilimme pitkin kujia tajuamatta vi***kaan paikallisista kadun nimistä (ne ei vain uppoa mieleen eikä kieleen, kirjaimet on outoja ja kummallisia) no hotelli löytyi pikkaisen alkuasukkaalta suuntimaa kysymällä. Ihmiset, ainakin näin alkutuntumalla, vaikuttavat erittäin ystävällisiltä ja sääkin hellii meitä, täällä on viitisen astetta normaalia lämpöisempää. Taisi tulla otettua toppatakki aivan turhaan mukaan.
Kun kerrankin juntit harjoittelee top-class -elämistä ja huoneeksi oli varattu hieno executive huone, niin alakerran piccolohippi johdatteli meidät johonkin koirankopin kokoiseen kämppään. Huoneessa odotti kirje hotellin johtajalta, joka pahoitteli ylibuukkausta ja että saisimme käydä ravintolassa syömässä ilmaiseksi ja tilaamamme huoneen saisimme heti huomenna.
Illallinen kattoterassin ravintolassa osoittautuikin yllättävänkin mukavaksi ja ruokaiseksi paikaksi (maksoimme vain pullon viiniä ja reilummat tipit). Hotellin sijainti on loistava! Toisella puolella vilkuttaa Akropolis-kukkula ja toisella majailee Zeuksen temppeli, molemmat ovat kyllä vallan vaikuttavan näköisiä rakennelmia.
Huomiselle ohjelmassa on könyämistä Akropolikselle ja yleistä tutustumista kaupunkiin. Mentiin vähän höpöön lentokentällä ja ostettiin kolmen päivän sikakallis-ylihinnoiteltu-ryöstötyyris turistilippu kaikkiin mahdollisiin paikallisliikennevälineisiin, vaikka tulemme todennäköisesti käyttämään ainoastaan metroa tämän loman aikana. Mutta minkäs teet, kun sanojen "suburban transfer" ja "metro" lausumisasu on niin kovin samanlainen..
Edelleenkin hakkaan päätä seinään aina tilaisuuden tullessa, kun en onneton ottanut englannin opiskelua tosissani kouluaikoina. Taas tilattiin ravintolassa vähän sitä sun tätä ja vasta jälkeenpäin tsekattiin sanakirjasta että mitähän tuota tuli suuhun ängettyä.
Kolme tuntia etuajassa lentokentällä. Edellisten reissujen jonotus-ahdistus-ketutus-ja-angsti ovat opettaneet sen, että Helsingin lentokenttä ei terminaaliuudistuksen jälkeen toimi a) jouhevasti tahi b) nopeasti. Lakon aikaansaamat peruutukset tekivät kuitenkin sen, että pääsimme check in- ja turvatarkastusjuttuihin melkein ilman jonottamista. Mutta olipahan aikaa nauttia aamupalaa the oak barrelissa ja fiilistellä vielä hieman eilistä konserttia. Jenkeistä ostetut stetsonit ovat edelleenkin tiukasti makuuhuoneen kirjahyllyn päällä ja siellä ne tulevat pysymäänkin, lupaan siis julkisesti olla esiintymättä julkisesti cowboy-hattu päässä vastaisuudessakin. Mutta country on hyvää musiikkia ja helppoa kuunnella, sellaista amerikan iskelmää. =) Tämä napa tunnustaa itsensä virallisesti keski-ikääntyneeksi musiikkimakunsa suhteen.
Nyt istumme koneesssa 64 asteen pakkasessa ja 40 minuutin päässä Budapestista. Maisemia tällä lennolla emme ole päässeet ihailemaan, koska minä olen käytävä- ja Pas istuu keskipaikalla. Budapestissa on kahden tunnin odottelu ennen seuraavan lennon lähtemistä, joten siinähän on aikaa vetää nikotiinipurukumia henkeen ja ahdistua tupakointirajoituksista maailman kentillä (sama narina jatkuu blogista toiseen).
Kone rymähti kenttään oikein päin ja suolsi sisältään kuumissaan olevat matkapalleroiset. Täällä kentällä ei muuten ole sitä kaivattua savukoppia, joten normisettiä pukkaa. Ateenassa on sitten niin hillittömän nikotiinintuskat että matkalaukut lentelee ja ihmistä lakoaa edestä kuin heinää.
Kiersimme terminaalin kummatkin kaupat ja nyt on enää reilu tunti istuttava paikoillaan ja tuijotettava apaattisesti eteensä nyrkkiä puristellen. Matkanteon ydin taitaa olla odottaminen. Odotetaan lomaa, odotetaan viimeistä työpäivää, odotetaan kiltisti kentällä että päästään koneeseen, jossa odotetaan perille pääsemistä, odotetaan määränpäässä matkalaukkuja, opasta ja bussia (tai pikaista ryöstetyksi tulemista, kuten me) ja sen jälkeen odotetaan kotiin lähtemistä, lentokentällä odottamista, ja odotetaan erityisen paljon sitä, että pääsee omaan kotiin nukkumaan.
-
Budapestin kenttä osoittautui todella tylsäksi ja tietenkään tupakointi ei ollut sallittua kuin pihalla ja tietenkin se pinnaa hiukan kiristeli. Mutta Malevin koneessa odotteli ylläri, paikkamme olikin melkein businessclass... Penkkeinä siis oli 2 leveää nahkatuolia jalkatiloineen, koska bisnes alueen rajaa oli siirretty muutamalla penkki rivillä eteenpäin, harmiksi palvelu ei ollut kummiskaan businestä.. Tai siis mutta kuitenkin, siinä mahtui oikomaan jalkojaan ja käsiään ja tuo vieressä matkustava tulikiven-reissumallitakka sai hiota ihan rauhassa omassa nahkapenkissään.
Ateenaan päästiin, metroon löydettiin ja - kuten niin monta kertaa aiemminkin - eksyksiinkin ehdittiin. Nousimme pois metrosta Akropolilla, eikä hotellia meinannut kirveelläkään löytyä, vaan samoilimme pitkin kujia tajuamatta vi***kaan paikallisista kadun nimistä (ne ei vain uppoa mieleen eikä kieleen, kirjaimet on outoja ja kummallisia) no hotelli löytyi pikkaisen alkuasukkaalta suuntimaa kysymällä. Ihmiset, ainakin näin alkutuntumalla, vaikuttavat erittäin ystävällisiltä ja sääkin hellii meitä, täällä on viitisen astetta normaalia lämpöisempää. Taisi tulla otettua toppatakki aivan turhaan mukaan.
Kun kerrankin juntit harjoittelee top-class -elämistä ja huoneeksi oli varattu hieno executive huone, niin alakerran piccolohippi johdatteli meidät johonkin koirankopin kokoiseen kämppään. Huoneessa odotti kirje hotellin johtajalta, joka pahoitteli ylibuukkausta ja että saisimme käydä ravintolassa syömässä ilmaiseksi ja tilaamamme huoneen saisimme heti huomenna.
Illallinen kattoterassin ravintolassa osoittautuikin yllättävänkin mukavaksi ja ruokaiseksi paikaksi (maksoimme vain pullon viiniä ja reilummat tipit). Hotellin sijainti on loistava! Toisella puolella vilkuttaa Akropolis-kukkula ja toisella majailee Zeuksen temppeli, molemmat ovat kyllä vallan vaikuttavan näköisiä rakennelmia.
Huomiselle ohjelmassa on könyämistä Akropolikselle ja yleistä tutustumista kaupunkiin. Mentiin vähän höpöön lentokentällä ja ostettiin kolmen päivän sikakallis-ylihinnoiteltu-ryöstötyyris turistilippu kaikkiin mahdollisiin paikallisliikennevälineisiin, vaikka tulemme todennäköisesti käyttämään ainoastaan metroa tämän loman aikana. Mutta minkäs teet, kun sanojen "suburban transfer" ja "metro" lausumisasu on niin kovin samanlainen..
Edelleenkin hakkaan päätä seinään aina tilaisuuden tullessa, kun en onneton ottanut englannin opiskelua tosissani kouluaikoina. Taas tilattiin ravintolassa vähän sitä sun tätä ja vasta jälkeenpäin tsekattiin sanakirjasta että mitähän tuota tuli suuhun ängettyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti